Diakoniaa donitsissa -kohti ekososiaalista työotetta

​​Kaipaatko isompaa kuvaa, johon arkisen puurtamisen ihmisarvoisen maailman puolesta voisi liittää? Entä jos lähiluonnossa retkeilevät mielenterveyskuntoutujat ja hävikkiruokaa hyödyntävässä yhteisruokailua pyörittävät vapaaehtoiset ovatkin kestävyysmurroksen edelläkävijöitä, joista koko yhteiskunnan tulisi ottaa mallia?

Tässä koulutuksessa tutustumme englantilaisen ekonomistin ja pitkän linjan kehitystyöntekijän Kate Raworthin (s. 1970) 2010-luvulla kehittämään kestävyyden kokonaisvaltaiseen donitsimalliin. Pohdimme, miten donitsimallia voisi hyödyntää diakoniatyön viitekehyksenä ja kehittämisen työkaluna ja kokeilemme, millaisia uusia ja työn merkityksellisyyttä vahvistavia näkökulmia sen soveltamisesta käytännön diakoniatyöhön voisi avautua niin yksittäiselle työntekijälle ja työyhteisölle kuin vapaaehtoiselle, diakoniatyön asiakkaalle tai seurakuntalaisellekin? Koulutus soveltuu sekä seurakunta- että järjestötoimijoille ja se voidaan toteuttaa myös kasvatuksen työalalle sovellettuna.

Koulutus muokataan tilaajan tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi. Suppeimmillaan koulutus voidaan toteuttaa yhtenä puolen päivän (3-4 h) johdantoluentona ja työpajana vaikkapa tiimin kehittämispäivän yhteydessä. Laajempi yhteisen kokeilemisen ja kehittämisen prosessi voi sisältää yhteisen aloitusluennon ja työskentelyn (kasvokkain tai verkossa), kokeilu- ja kehittämisjakson sisältäen mahdollisia tukitapaamisia verkossa sekä päätöstapaamisen, jossa kokeiluissa opittua jaetaan ja tehdään johtopäätöksiä jatkoon. Koulutus suositellaan toteutettavaksi koko tiimille yhteisesti (työala, alue, seurakunta, yhtymä, rovastikunta, järjestö).

Tiedustelut

Kestävän kehityksen kouluttaja Jari Visto, STEP-opintokeskus. jari.visto@step.fi, +358 40 618 4290

Lisätietoa donitsimallista

Englantilaisen taloustieteilijän ja pitkän linjan kehitysyhteistyöntekijän Kate Raworthin kehittämä kestävyyden donitsimalli on saanut viime vuosina kansainvälisesti paljon julkisuutta. Myös Suomen kestävän kehityksen toimikunta määrittelee kestävän kehityksen suuntaviivat nykyisin donitsimallin avulla. Donitsimallin perusidea on yksinkertainen: saada kestävyyden ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus samaan, visuaalisesti helposti hahmottuvaan kuvaan tavalla, joka vastaa sekä nykyistä tieteellistä tietoa planeettamme tilasta että YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (Agenda 2030).

Donitsin ulkokehä, ekologinen katto muodostuu planeettamme ekologisen kantokyvyn rajoista kriittisine mittareineen (mm. ilmastonmuutos ja luontokato). Nämä rajat ovat luonteeltaan itseisarvoisia, koska ne perustuvat luonnontieteellisiin tosiasioihin. Niistä ei voida sopia ja neuvotella vaan ne muodostavat koko olemassaolomme ja kaiken inhimillisen hyvinvoinnin välttämättömän perustan.

Sisäkehä, eli sosiaalinen perusta taas tarkoittaa hyvän inhimillisen elämän perusedellytyksiä, kuten ruoka, vesi, asunto, koulutus, työ, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja vaikutusmahdollisuudet. Näiden edistämisessä, ihmisten auttamisessa hyvän inhimillisen elämän sosiaaliselle lattialle paikallisesti ja globaalisti kirkoilla, seurakuntien diakonialla ja kristillisillä järjestöillä on pitkät ja vahvat perinteet.

Ihmiskunnan hyvä, turvallinen ja oikeudenmukainen elämä on mahdollista vain näiden kahden reunaehdon välisellä alueella, donitsin ”taikinaosassa”.

Monet vallitsevan globaalin talousjärjestelmän pelisäännöt ja niiden taustalla oleva taloustieteellinen ajattelu eivät lainkaan helpota ihmiskunnan donitsiin pääsemistä ja siellä pysymistä paikallisesti ja globaalisti, vaan päinvastoin toisaalta ajavat ihmiskuntaa planeetan ekologisten rajojen yli, toisaalta jättävät suuren osan ihmisistä hyvän inhimillisen elämän edellytysten ulkopuolelle, sosiaalisen perustan alapuolelle. Siksi tarvitaan myös talouden reunaehtojen uudelleen ajattelua, jota Raworthin tekee oivaltavasti ja ymmärrettävästi teoksessaan: Donitsitaloustiede. Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. (Terra Cognita 2018).

Vaikka yksittäinen työntekijä tai työtiimi seurakunnassa tai järjestössä ei voi välittömästi muuttaa talouden isoaja reunaehtoja, Raworthin mallia ja sen pohjalta kehitettyjä työkaluja voi hyödyntää oman työn ja tekemisen uudelleen jäsentämisessä mielekkäällä ja työn merkityksellisyyttä vahvistavalla tavalla. Donitsimalli auttaa sekä jäsentämään samaan kuvaan ja sanoittamaan entistä vahvemmin sitä hyvää työtä, jota seurakunnissa ja järjestöissä tehdään jo nyt että kehittämään käytäntöjä ja toimintatapoja entistä kestävämmiksi sekä ekologisesti että sosiaalisesti ja näkemään ja arvioimaan omien ratkaisujen vaikutuksiasekä paikallisesti että globaalisti, osana isompaa kuvaa.